Tämä elämänmuutos on vasta ajatuksen asteella. Ajattelin päättää päivän, jolloin esim jätän karkinsyönnin pois. Olen vain loistava keksimään tekosyitä, miksi vasta myöhemmin olisi parempi. Tällä hetkellä tekosyynä on lapsen synttärit, joiden jälkeen voisi aloittaa uuden elämän. Mikähän on seuraava syyni?

Ongelmani on myös se, että onnistuakseni tarvitsisin ystävien tukea, mutta he ovat tulleet sokeaksi lihomiselleni. Ilmeisesti he näkevät minut vielä 15kg kevyempänä ja ihmettelevät miksi puhun painon pudottamisesta. Pitäisi varmaan laittaa joku tiukka paita ylle, niin sitten huomaisivat. Tai luulisivat että olen raskaana... Ja olenhan normaalipainoinen jos katsotaan painoindeksiä. Haluankin puuttua huolestuttavaan painon kehitykseen nyt,  kun se vielä on kohtuullisen helppoa.

Enkä aio tehdä heti radikaalia muutosta tai elää askeettisesti vaan hiljalleen muuttaa elämäntavat terveellisemmäksi. Olen huomannut olevani tunnesyöjä. Jos ottaa päähän, suklaapatukka helpottaa.  Siitä on hyvä aloittaa.  Juuri äsken söin porkkanam harmitukseeni. Parempi vaihtoehto,  eikö?

Tänään havahduin todellisuuteen kun näin peilistä sivuprofiilini. Jos vatsa on paljon edempänä kuin rinnat, niin ei se kovin kaunista ole. Tai on jos olet raskaana. Minä en ole. Mutta raskaana olevalta näytän. Kohta varmaan tutut alkavat onnitella... Pienirintaisena tuo tietenkin korostuu,  mutta joku raja sentään.

En ole koskaan ollut innokas punnitsemaan tai mittaamaan itseäni. Siksipä en edes tiedä strategisia mittojani. Yritän huomenna mitata ja punnita itseni, jotta saisin lähtökohdan itselleni. Tarkoitus ei ole niinkään pudottaa painoa vaan muuttaa läski lihakseksi ja löytää vyötärö tuolta jostakin.

Sanotaan vielä, että olen kahden pienen lapsen äiti, jonka mies ei pahemmin lapsia vahdi (ei siis koskaan), joten ajan löytäminen liikuntaan on haasteellista tai ainakin vaatii kekseliäisyyttä. Ja lisäksi kun on kaikki pakolliset työt, niin katsotaan miten käy. Suurin ongelmani on kuitenkin herkkujen syöminen ja siihen on tultava stoppi. Siksi aloitin tämän blogin,  että on tavallaan pakko raportoida edistymisestä tai epäonnistumisesta. Seuraavassa postauksessa mittoja ja uusi elämä alkakoon!